Bysantin, Islamin ja Varhaiskeskiajan Taide

Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö. 1997. (Milicua, J., director; Sureda, J.; Barral, X., autores).

Historia ei seuraa yhtenäistä polkua. Ihmiskunnan kehitys etenee eri tahtia maapallon eri kolkissa: vaikka aika kulkee vääjäämättömän tasaisesti, joilla- kin alueilla kulttuurin kehitys hidastuu ja joillakin toisilla se taas syöksyy hui- maa vauhtia uusille teille. Siirryttäessä 3000..luvulta 2000..luvulle eKr. En- simmäiset sivilisaatiot tulivat Koillis..Afrikassa ja Lähi..idässä historian piiriin. Egyptissä ja Mesopotamiassa ihminen palvoi, pelkäsi ja rukoili jumalia, laa- jensi asuinpaikkansa kaupungeiksi, viljeli maata, rakensi temppeleitä ja yritti päästä perille luonnonlaeista. Kun ensimmäiset maatalousyhteiskunnat olivat kaksi vuosituhatta myöhemmin vajonneet rappiotilaan , doorilaiset heimot teki- vät Peloponnesoksen laaksoista sulatusuunin, jossa vähitellen muotoutui län- simaisen sivistyksen varhaisin muoto, kreikkalainen kulttuuri. Kreikkalainen uskonto, ajattelu ja taide loivat maailmankatsomuksen, joka levisi Välimeren rannikkoalueille Oleellisin osin se säilyi vielä antiikin ajan päättäneen rooma- 'niskulttuurin aikanakin. Eipidä kuitenkaan luulla, ettäniinä vuosituhansina, iolloin historia kävi läpi ensimmäisen kehityskaarensa, reuna..alueet olisivat ol- eer vain valloittajien saalistuksen kohde, kulttuurin kehityksestä osattomaksi 'äänyt vyöhyke. Päinvastoin: sekä läntisessä että itäisessä Euroopassa kehittyi ärkeitä, joskin ajallisesti ja paikallisesti hajanaisia sivilisaatiokeskuksia, joiden ;ivistysaste näkyiselvimmin niiden taiteessa. Megaliittinen arkkitehtuuri, aro- :eutujen ja Euraasian metsäalueiden kultasepäntaito sekä sellaiset rajoitetuilla uueilla kehittyneet ilmaisumuodot kuten Iberian niemimaalle nimen antanei- len iberien taide ovat todisteita Välimeren suurten kulttuurien laita..alueilla yntyneistä ja kehittyneistä esihistoriallisista kulttuureista . ( Joan Sureda, « Välimeren suurten kulttuurien laitamilla»).