EGYP. Varhainen Taide

Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö. 1996. (Milicua, J., director; Sureda, J., autor).

Ihmiskunta ei ole koskaan unohtanut menneisyyttään, mutta kukin kulttuuri on muistanut, muovannut ja tulkinnut sekä kaukaisia vuosituhansia että lä- hihistoriaa hyvin erilaisten todellisuuskäsitysten kautta. Edes me emme voi varmasti tietää, onko tulkintamme esihistoriasta sen virheettömämpi kuin muiden aikojen näkemykset. Meidän onkin tehtävä selvä ero ihmiskunnan kehityksen suurten, paljolti pysyvien linjojen ja niiden hypoteesien välillä, joi- ta löydetyt ja tallennetut muinaisjäännökset aina synnyttävät. Toisinaan nämä olettamukset voivatnäet olla kovinkin tilaPäisiä ja suorastaan kyseen- alaisia. Menetelmä, jonka avulla ihminen on pystynyt määrittelemään itsensä ja koko maailman synnyn peruspiirteet sekä luokittelemaan kehityksen eri vaiheet, on tuskin 150 vuodenikäinen. Sitä ennen kaikki oli pelkkää myyttiä ja uskomusta. Useimmissa alkumyyteissä ihminen elää luomisensa jälkeen täydellisessä sopusoinnussa jumalten ja luonnon kanssa ja nauttii rauhallises- ta ja onnellisesta yltäkylläisyydestä. Tätä kultakautta seuraa hopeakausi , jon- ka aikana ihminen menettää osan onnestaan, mutta vielä hänen ei tarvitse huolehtia ravinnostaan. Vähitellen kateus ja kielletyt halut muuttavat sitten ihmisen julmaksi ja väkivaltaiseksi olennoksi, jonka on pakko tappaa elääk- seen. Toisten kertomusten mukaan ihmisen tarina ei ole pelkkää sortumista ja lankeamista vaan pikemminkin jatkuvaa taistelua, jonka avulla hän pääsee irti synnynnäisestä raakuudestaan. Lucretius esittää Maailmankaikkeudes- ta ...runoelmassaan, että raakalaiskauden jälkeen, jolloin ihminen tunsi vain kivisiä ja puisia työkaluja, hän eteni metallien keksimisen ansiosta aineellisen edistyksen aikakausiin (pronssi... ja rautakaudet) ja kehittyneeseen yhteiskun- taelämään. Aina ensimmäisistä Välimeren kulttuureista alkaen pronssi- ja rautakauden sattumalta löydetyt tai tieten tahtoen etsityt muinaisesineet kyt- kettiin kuitenkin yksinomaan luonnonilmiöihin ja yliluonnollisiin voimiin. Hiotuille kivikirveille annettiin nimi cerauni eli salamaniskemät kivet, ukon- vaajat, 2 ja kvartsisia nuolenkärkiä käytettiin amulettien tavoin.( Joan Sureda,« Esihistoriallisen taiteen alkulähteillä»)